Julkaisupäivämäärä10. marraskuuta,2025

Lisäaineiden annostus ei ole kiinteä arvo, ja sitä on mukautettava dynaamisesti raaka-aineiden ominaisuuksien, projektityypin ja ympäristöolosuhteiden mukaan.

(1) Sementin ominaisuuksien vaikutus Sementin mineraalikoostumus, hienous ja kipsin muoto määräävät suoraan lisäainevaatimukset. Korkean C3A-pitoisuuden omaavalla sementillä (> 8 %) on voimakas veden vähentäjien adsorptiokyky, ja annosta on lisättävä 10–20 %. Jokaista 50 m2/kg sementin ominaispinta-alan lisäystä kohden veden vähentäjän annosta on lisättävä 0,1–0,2 % suuremman pinta-alan peittämiseksi. Anhydriittiä sisältävällä sementillä (dihydraattikipsipitoisuus < 50 %) veden vähentäjän adsorptionopeus on hidas ja annosta voidaan vähentää 5–10 %, mutta sekoitusaikaa on pidennettävä tasaisen dispersion varmistamiseksi.

(2) Mineraalilisäaineiden vaikutus Mineraalilisäaineiden, kuten lentotuhkan ja kuonajauheen, adsorptio-ominaisuudet muuttavat lisäaineiden tehokasta pitoisuutta. Luokan I lentotuhkan (vedenkulutussuhde ≤ 95 %) adsorptiokyky veden vähentäjiin on vain 30–40 % sementin adsorptiokyvystä. Kun sementistä korvataan 20 %, veden vähentäjän annosta voidaan vähentää 5–10 %. Kun kuonajauheen ominaispinta-ala on yli 450 m2/kg, lisäaineen annosta on lisättävä 5–8 %, kun sementistä korvataan 40 %. Kun lentotuhkaa ja kuonajauhetta sekoitetaan suhteessa 1:1 (korvauksen kokonaismäärä 50 %), veden vähentäjän annosta voidaan vähentää 3–5 % verrattuna yhden kuonajauheen järjestelmään näiden kahden toisiaan täydentävien adsorptio-ominaisuuksien vuoksi. Piidioksidihöyryn suuren ominaispinta-alan (> 15000 m2/kg) vuoksi veden vähentäjän annosta on lisättävä 0,2–0,3 % jokaista 10 %:n korvattua sementtimäärää kohden.

(3) Kiviaineksen ominaisuuksien vaikutus Kiviaineksen liejupitoisuus ja raekokojakauma ovat tärkeitä perusteita annostuksen säätämiselle. Jokaista 1 %:n lisäystä hiekan kiviainespitoisuudessa (<0,075 mm:n raekoko) kohden veden vähentäjän annosta tulisi lisätä 0,05–0,1 %, koska kiviaineksen huokoinen rakenne imee lisäaineen. Kun neulamaisen ja hiutaleisen kiviaineksen pitoisuus ylittää 15 %, veden vähentäjän annosta tulisi lisätä 10–15 % kapseloinnin varmistamiseksi. Karkean kiviaineksen suurimman raekoon nostaminen 20 mm:stä 31,5 mm:iin pienentää tyhjätilasuhdetta, ja annosta voidaan pienentää 5–8 %.
Lisäaineiden annostus ei ole kiinteä arvo, ja sitä on mukautettava dynaamisesti raaka-aineiden ominaisuuksien, projektityypin ja ympäristöolosuhteiden mukaan.

(1) Sementin ominaisuuksien vaikutus Sementin mineraalikoostumus, hienous ja kipsin muoto määräävät suoraan lisäainevaatimukset. Korkean C3A-pitoisuuden omaavalla sementillä (> 8 %) on voimakas veden vähentäjien adsorptiokyky, ja annosta on lisättävä 10–20 %. Jokaista 50 m2/kg sementin ominaispinta-alan lisäystä kohden veden vähentäjän annosta on lisättävä 0,1–0,2 % suuremman pinta-alan peittämiseksi. Anhydriittiä sisältävällä sementillä (dihydraattikipsipitoisuus < 50 %) veden vähentäjän adsorptionopeus on hidas ja annosta voidaan vähentää 5–10 %, mutta sekoitusaikaa on pidennettävä tasaisen dispersion varmistamiseksi.

(2) Mineraalilisäaineiden vaikutus Mineraalilisäaineiden, kuten lentotuhkan ja kuonajauheen, adsorptio-ominaisuudet muuttavat lisäaineiden tehokasta pitoisuutta. Luokan I lentotuhkan (vedenkulutussuhde ≤ 95 %) adsorptiokyky veden vähentäjiin on vain 30–40 % sementin adsorptiokyvystä. Kun sementistä korvataan 20 %, veden vähentäjän annosta voidaan vähentää 5–10 %. Kun kuonajauheen ominaispinta-ala on yli 450 m2/kg, lisäaineen annosta on lisättävä 5–8 %, kun sementistä korvataan 40 %. Kun lentotuhkaa ja kuonajauhetta sekoitetaan suhteessa 1:1 (korvauksen kokonaismäärä 50 %), veden vähentäjän annosta voidaan vähentää 3–5 % verrattuna yhden kuonajauheen järjestelmään näiden kahden toisiaan täydentävien adsorptio-ominaisuuksien vuoksi. Piidioksidihöyryn suuren ominaispinta-alan (> 15000 m2/kg) vuoksi veden vähentäjän annosta on lisättävä 0,2–0,3 % jokaista 10 %:n korvattua sementtimäärää kohden.

(3) Kiviaineksen ominaisuuksien vaikutus Kiviaineksen liejupitoisuus ja raekokojakauma ovat tärkeitä perusteita annostuksen säätämiselle. Jokaista 1 %:n lisäystä hiekan kiviainespitoisuudessa (<0,075 mm:n raekoko) kohden veden vähentäjän annosta tulisi lisätä 0,05–0,1 %, koska kiviaineksen huokoinen rakenne imee lisäaineen. Kun neulamaisen ja hiutaleisen kiviaineksen pitoisuus ylittää 15 %, veden vähentäjän annosta tulisi lisätä 10–15 % kapseloinnin varmistamiseksi. Karkean kiviaineksen suurimman raekoon nostaminen 20 mm:stä 31,5 mm:iin pienentää tyhjätilasuhdetta, ja annosta voidaan pienentää 5–8 %.